Ruohonleikkuri on pelottava kapistus, uskokaa pois. Huhhuh, kauheet terät pyörii ja kuuluu kamala ääni mut silti mun pitää käsitellä sitä säännöllisin väliajoin. Ja meillä on isoiso nurmikko joten yhteiseloa kyllä riittää. No, taas on viikoksi, pariksi riesa ohi eli nurmikon ajoin tänään. Jos alkais laskemaan niiden ötököiden määrää jotka yritti mua syödä tänään parin tunnin aikana niin ei riittäis ees kokonainen päivä. Niitä oli ihan kamalasti! Joka suunnalta ininää ja surinaa ja ne istuu mun iholle ja menee nenään ja törmäilee silmälaseihin. Nurmikon leikkuussa ei oo ku yks hyvä puoli ja se on liikkuminen. Meillä kun ei ole ajettavaa ruohonleikkuria. Siinä kävelee ihan mahdottoman määrän ja edes puoli tuntia urakan jälkeen on ihan hyvä olo, tuntee että on liikkunu. :)
Mut siihen se kiva sitten jääkin... :D

Tällä hetkellä bilsassa menossa kasikappale eli hermosto. Oon tänään lukenu ehkä viistoista sivua mut illalla otan pitemmän rupeaman. Onneks oon jo kohta kirjan puolivälissä eli kohta ollaan paremman puolella.

Ihan kamala ikävä Roosaa... On vaan... Tulis jo äkkii perjantai! :)

Jääkaapissa odottaa lasipullollinen normaalia Jaffaa, aika herkkua näin ruohonleikkuun jälkeen. ;>